Tuntuisi olevan niin, että luonnollinen lähtökohta uskonnollisen
elämänkatsomuksen omaavalle ihmiselle lähestyä Jumalaa, on hieman
miettiä tätä maailmankaikkeuden suurta mysteeriä. Meidän on vaikea
ohittaa piittaamattomina tai välinpitämättöminä sitä tunnetta, jonka
voimme silloin tällöin kokea kun katselemme elokuun loppupuolen pimeänä
myöhäisiltana kirkasta tähtitaivasta, joka suorastaan uhkaa kaatua
päällemme.
Saatamme tällaisessa tilanteessa kokea jotain selittämätöntä, jota
voimme kutsua vaikkapa “pyhäksi”. Tämä pyhän tunteen kokeminen saattaa
sitten aiheuttaa sen, että haluamme kurottautua jotenkin näitä
selittämättömiä asioita kohti. Joku saattaa ehkä vain kohauttaa
olkapäitään ja todeta, että onpa ihmeellistä. Joillekin olan
kohauttaminen ei kuitenkaan näyttäisi riittävän ja hän alkaa selvittää
itselleen mitä tämä kaikki oikein on.
Onko maailmankaikkeus vain pelkkä uni tai harhakuvitelma? Mitään,
mitä näemme tai koemme ei ole oikeasti olemassa…. Mutta.... kuitenkin.... on
oltava jotain, mikä on aiheuttanut harhakuvan. On myös oltava joku,
jolla on harhakuva. Miksi harhakuvan omaajan on vakuutettava toinen
ihminen harhakuvitelmasta, jos toista ihmistä ei ole edes olemassa?
Entä onko se ikuinen? Maailmankaikkeudella ei ole alkua, ei loppua,
eikä mitään syytä. Se vain on, ikuisena ja selittämättömänä…. Mutta.... kuitenkin.... jos
maailmankaikkeudella ei ole alkua, tätä päivää ei voida saavuttaa. Nyt
on kuitenkin tämä päivä. Ikuisuudessahan ei ole hetkiä, eikä päiviä.
Ikuisuudessa jokainen hetki kestää ikuisuuden. Jos maailmankaikkeus
olisi ikuinen, se olisi saavuttanut lopullisen tasapainotilansa jo
ikuisia aikoja sitten.
Tai voisiko olla niin, että maailmankaikkeus olisi syntynyt
itsestään? Että se olisi luonut itsensä? Olisiko se saanut itse itsensä
aikaan?….. Mutta.... kuitenkin.... voidakseen olla oma syynsä, maailmankaikkeuden olisi
ensin oltava olemassa. Voisiko siis jotain olla olemassa ennen
olemassaoloaan? Eihän A voi samanaikaisesti olla sekä A, että ei- A.
Maailmankaikkeus ei siis voi olla sekä olemassa, että ei- olemassa,
joten se ei ole voinut syntyä itsestään.
Tämä jokamiehen pohdiskelu ei nyt näyttänyt tuovan kovinkaan
vakuuttavaa tietoa maailmankaikkeudesta. Ainoa asia, joka tulee yllä
olevasta mieleen, on se, että ehkä maailmankaikkeudella on sittenkin
oltava alku. Pohdiskelua on siis syytä jatkaa.
