Pohdintaa Jumalasta

Tuntuisi olevan niin, että luonnollinen lähtökohta uskonnollisen elämänkatsomuksen omaavalle ihmiselle lähestyä Jumalaa, on hieman miettiä tätä maailmankaikkeuden suurta mysteeriä. Meidän on vaikea ohittaa piittaamattomina tai välinpitämättöminä sitä tunnetta, jonka voimme silloin tällöin kokea kun katselemme elokuun loppupuolen pimeänä myöhäisiltana kirkasta tähtitaivasta, joka suorastaan uhkaa kaatua päällemme.

Saatamme tällaisessa tilanteessa kokea jotain selittämätöntä, jota voimme kutsua vaikkapa “pyhäksi”. Tämä pyhän tunteen kokeminen saattaa sitten aiheuttaa sen, että haluamme kurottautua jotenkin näitä selittämättömiä asioita kohti. Joku saattaa ehkä vain kohauttaa olkapäitään ja todeta, että onpa ihmeellistä. Joillekin olan kohauttaminen ei kuitenkaan näyttäisi riittävän ja hän alkaa selvittää itselleen mitä tämä kaikki oikein on.

Onko maailmankaikkeus vain pelkkä uni tai harhakuvitelma? Mitään, mitä näemme tai koemme ei ole oikeasti olemassa…. Mutta.... kuitenkin.... on oltava jotain, mikä on aiheuttanut harhakuvan. On myös oltava joku, jolla on harhakuva. Miksi harhakuvan omaajan on vakuutettava toinen ihminen harhakuvitelmasta, jos toista ihmistä ei ole edes olemassa?

Entä onko se ikuinen? Maailmankaikkeudella ei ole alkua, ei loppua, eikä mitään syytä. Se vain on, ikuisena ja selittämättömänä…. Mutta.... kuitenkin.... jos maailmankaikkeudella ei ole alkua, tätä päivää ei voida saavuttaa. Nyt on kuitenkin tämä päivä. Ikuisuudessahan ei ole hetkiä, eikä päiviä. Ikuisuudessa jokainen hetki kestää ikuisuuden. Jos maailmankaikkeus olisi ikuinen, se olisi saavuttanut lopullisen tasapainotilansa jo ikuisia aikoja sitten.

Tai voisiko olla niin, että maailmankaikkeus olisi syntynyt itsestään? Että se olisi luonut itsensä? Olisiko se saanut itse itsensä aikaan?….. Mutta.... kuitenkin.... voidakseen olla oma syynsä, maailmankaikkeuden olisi ensin oltava olemassa. Voisiko siis jotain olla olemassa ennen olemassaoloaan? Eihän A voi samanaikaisesti olla sekä A, että ei- A. Maailmankaikkeus ei siis voi olla sekä olemassa, että ei- olemassa, joten se ei ole voinut syntyä itsestään.

Tämä jokamiehen pohdiskelu ei nyt näyttänyt tuovan kovinkaan vakuuttavaa tietoa maailmankaikkeudesta. Ainoa asia, joka tulee yllä olevasta mieleen, on se, että ehkä maailmankaikkeudella on sittenkin oltava alku. Pohdiskelua on siis syytä jatkaa.